Fakta-lehti

Hän antoi ensimmäisen haastattelun 9. tammikuuta 2007. Entä sitten? Mitä kummaa siinä on? Kaksi kummaa. Ensinnäkin Lisa Sounion kannalta:

”Miksi juuri silloin ja yhä uudestaan sen jälkeen, vaikka olin jo yli kymmenen vuotta tehnyt samoja töitä, ilman yhtään haastattelua.”

Ulkopuolinen taas taivastelee, kuinka nopeasti ja laajasti media on ottanut hänet/hän on ottanut median syleilyynsä.

”Olen vasta pikkutappi, tosi alussa, yrittäjänä ruohonjuuritasolla”, hän sanoo ja saa vaatimattomuuden kuulostamaan aidolta.

Lisa Sounioon on tarttunut lyhyessä ajassa kirjavia leimoja, ”kansainvälinen internetyrittäjä”, ”ärsyttävä nuori nainen”, ”minisijoittaja”, ”parannettu painos Lenita Airistosta”, ”brändiaddikti”, ”designguru”.

Ainakin hänessä on energiaa, tahtoa ja sisua, sanalla sanoen luonnetta. Muutoin hän tuskin olisi selviytynyt raatelemattomana Leijonan kidasta, Eero Lehden, Kyösti Kakkosen ja Topi Sukarin kaltaisten jyrä-äijien käsittelystä.

Pieni ja iso

Lisa Sounio on varmasti moninainen. On miltei mahdotonta löytää eteläisestä Suomesta korkeakoulua, jossa hän ei olisi opiskellut. Yksi tapa lähestyä hänen laajoja liikeratojaan on kuvata niitä tavanomaisten, hiukan banaalienkin vastakohtien, ääripäiden kautta.

Hänen isänsä, kuljetusalan yrittäjä itärajan pinnasta, ei liiketoiminnallaan inspiroinut tytärtä. Ei myöskään kiinteistösijoittamiseen osallistunut äiti.

”Ne tuntuivat niin pieniltä bisneksiltä. Tuumin, etten ainakaan yrittäjäksi ryhtyisi. Menin kauppakorkeaan, että oppisin pois pienestä yrittämisestä ja löytäisin helpomman elämän suuresta yrityksestä. En nähnyt silloin – niin kuin myöhemmin tajusin – että pieni voi olla suuri, kaunis ja ketterämpi kuin norsu, ja että pienikin voi olla kansainvälinen.”

Lopullinen kääntymys sai pontta kahdesta oivalluksesta.

”Näin, kuinka hidas tie on kiivetä pääjohtajaksi isossa yrityksessä. Huomasin myös, kuinka paljon muut tienaavat sillä, mitä teen.”

Design ja arkiaskare

Lisa Sounio yhdistetään – jos yhdistetään – hienoihin asioihin ja fiineihin piireihin. Hänen aikuista elämäänsä on ohjannut ”muotoilun edistämisen kutsumus”. Suomalaisten designtalojen, kuten Iittalan tai Artekin, kumppanuus on vienyt hänet elegantisti katettuihin pöytiin ja kansainväliseen seuraan. Design ja tuotekehitys ovat hänen sydänalojaan, vaikka hän kieltää itse olevansa designeri tai muotoilija.

”En ole muotoilija, mutta ajattelen kuin muotoilija. Tuotekehitysihmisen pitää olla briljantti, ja kun siitä kerrotaan, myös sen kertomisessa tulee olla yhtä briljantti.”

Toisaalta hän on saanut kotikasvatuksen, jonka yhdessä periaatteessa ei ollut nokan koputtamista.

”Mukulat töihin! Se oli kodin tunnus. Kehotan nuoria potkaisemaan itsensä liikkeelle ja oppimaan.”

Eliitti ja tavikset

Lisa Sounion uusin yritys on 20 kuukauden ikäinen DoppIr, internetin pienfirma, sosiaalinen media. Hän on yksi perustajista ja osakkaista ja myös toimitusjohtaja. Tämä yritys antaa hyväosaiselle ammattimatkustajalle verkoston, josta hän saa ennakkotietoa vaikkapa siitä, ketkä ystävät ja tutut ovat samaan aikaan samassa paikassa maapalloa kuin hän itsekin. Yritys on ennätyksellisen nopeasti saanut maailmalta sekä mainetta että riskirahaa.

”DoppIr on työkalu ajankäytön hallintaan. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka matkustavat paljon ja joilla aikaa on vähiten.”

Yritys kerää tietoa sen käyttäjien henkilökohtaisista matkustustavoista hiilijalanjälkeä myöten.

Ilmoittajia se ei päästä ”banneroimaan” sivustoaan, vaan säilyttää tyylinsä mainonnassakin.

”Olen perinteisen mainonnan vihamies. Keräämme tietoa asiakkaistamme ja paketoimme sitä yritysten käyttöön. Ne voivat tehdä asiakkaillemme erikoistarjouksia huippubrändeistä, hotelleista, matkoista, elämyskohteista.”

DoppIrin perustajat, rahoittajat tai asiakkaat eivät ole mitä tahansa Jimmy Smithejä, vaan tätä tasoa edustamassa on sellaisia nimiä kuin Monoclen perustaja Tyler Brulé, sarjayrittäjä Yat Siu, tietoyhteiskuntatutkija Aditya Dev Sood – ja Lisa Sounio.

Sosiaalinen media on vasta kehityksensä alussa, samassa vaiheessa kuin internet reilut kymmenen vuotta sitten.

”Verkon asiakasmäärä moninkertaistuu. Olen kiertänyt teknologiakonferensseja ympäri maailmaa puolentoista vuoden ajan. Verkkopalvelujen tekijöiden ja käyttäjien piirissä on vain vähän naisia, vähemmistöjä ja yli 40-vuotiaita. Iso missio on saada heidät mukaan.”

Suuri missio ja tylsä duuni

Ei Souniota ilman missiota. Niitä hänellä riittää. Pari esimerkkiä ei tee täyttä oikeutta.

”Haluan olla uudistamassa suomalaista liike-elämää, rohkaista ja motivoida muita.”

Tämä ekonomiyrittäjien varapuheenjohtaja ajoi Kita-kaveriaan Kyösti Kakkosta Suomen Yrittäjien puheenjohtajaksi.

”Hänessä on mieletöntä osaamista ja esikuvallisuutta. Harvinainen self-made man Suomessa. Mutta mediakohu eliminoi hänen ehdokkuutensa.”

Sounion missiona on myös suomalaisten design- ja brändiyritysten yhteistyön rakentaminen.

”Markkinoinnin ja tuotekehityksen panostukset ovat valtavia. Yritysten kannattaisi tehdä yhdessä, jakaa kustannuksia ja riskejä sekä siten saavuttaa näyttävämpiä tuloksia. Vaikka kullakin muotoiluyrityksellä olisi erillinen johto, niiden rakenne olisi yhteinen. Se on unelmani.”

Yksi Lisa-mission osoite on kotiseudun Parikkalan tuntumassa.

”Pitää saada aivotyö elpymään molemmin puolin itärajaa.”

Sonay, Lisa Sounion konsulttifirma, on nelivuotias. Kun DoppIr pantiin alkuun, huomattiin, että vain Souniolla oli perustajajoukossa toimitusjohtajan ja yrittäjän kokemusta.

”Siksi minusta tuli toimitusjohtaja. Firma tarvitsi generalistia. Developerit ovat alallaan huipputyyppejä, mutta jonkun pitää hoitaa tylsä työ, kuten perustaa tytäryhtiöitä ja tehdä rahoittajasopimuksia.”

Lisa Sounio riisuu mielellään monimutkaisuuden ja vaikeaselkoisuuden johtamastaan liiketoiminnasta ja sen viestinnästä.

”Olen jäkättänyt yrityksen muille perustajille, että internetissä pitää olla helppoa, yksinkertaista, selvää ja kaunista. Vaikka esimerkiksi Amazon on kuuluisa, se näyttäytyy netissä kivikautisena ja rumana.”

Lisa Sounio tekee töitä ainakin kuusi päivää viikossa. Sunnuntaisin hän kokkaa, lukee tai käy mökillään itärajalla ja sienestää syksyisin. Jos hän sattuu olemaan Milanossa, hän poikkeaa Cafe Marcheseen Corso Magentalla. Avopuolisostaan, liikekumppanistaan ja työtoveristaan Marko Ahtisaaresta hän ei taivu sanomaan puolta sanaa.

”Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että asiat ja verkosto pitää rakentaa itse”, hän kuittaa kysymyksen perheen työnjaosta.

Raha ja merkitys

Lisa Sounio on taitava ja tehokas keräämään rahaa. Mutta hän vähintään närkästyy, kun Talouselämä-lehti kirjoittaa, että sijoittajat polvistuvat hänen eteensä.

”Se otsikko kuvastaa median hätähuutoa. En todellakaan halua joutua median viihteellisyysilmiön symboliksi.”

Rahanteko ei tule hänelle ensimmäisenä mieleen, kun hän alkaa yrittää.

”Älä aloita yritystä myynti mielessäsi. Keskity rakentamaan luottamusta herättävä, asiakkaalle arvoa tuottava palvelu. Ajattele bisnestä lemmikkieläimenäsi.”

Naisen yrittämisestä Lisa Sounio on aina valmis puhumaan ja kirjoittamaan.

”Leijonan kidan jäljiltä olen saanut lukiolaisilta ja opiskelijoilta kiitosta siitä, että olen rohkaissut esimerkillä heitä kaupallisten opintojen pariin.”

Tämäntapainen palaute kuuluu osana Lisa Sounion menestyksen määritelmään.

”En ole tyyppi, joka kerää timantteja. Ajan polkupyörällä, en Aston Martinilla. Olen niin utelias, että tykkään tehdä monia asioita. Menestys on tunnetta siitä, että työllä on merkitystä.”